Kasvimaa-näin onnistut

Haaveiletko omavaraisuudesta tai edes pienestä läntistä maata jossa kasvattaa ruokaa? Tämä juttu kertoo siitä miten perustat kasvimaan ekologisesti kestävällä tavalla. Saat myös esimerkkejä tuholaisten luontaiseen torjuntaan hämäyskasveihin.

Yksinkertaistettuna kasvisten viljelyyn tarvitset kuohkean ravinteikkaan maan, kosteutta ja valoa. Tämä on se mitä me kaikki voimme jo ennalta arvata. Nopein tie onneen on marssia puutarhamyymälään ja perustaa lavatarha aurinkoiseen paikkaan ostokasvulavoilla, pussimullalla ja lannoittaa valmiilla lannoitesekoituksilla. Tämä ei toki aina takaa parasta lopputulosta, eikä ole myöskään lompakkoystävällisin vaihtoehto. Ennen kauppaan lähtöä on hyvä suunnitella hetki ja hahmottaa mitä kasvimaalta haluaa.

Perunamaa, peruna, kasvimaa

Onko sinulla joku suosikkikasvi jolle haluat enemmän pinta-alaa? Onko tavoitteesi saada satoa pitkin kesää vai myös säilöntään asti? Haluatko myös mausteita ja monivuotisia kasveja?

Tee siis lista kaikista niistä siemenistä ja kasveista mitä sinulla jo on ja mitä haaveilet kasvattavasi. Lähde tekemään listaa omien tarpeidesi pohjalta. Mikäli vihannekset ovat jo tuttuja ja haluat heti ison säilöntäsadon jostain tietystä kasvista, panosta siihen erityisesti. Kylvä isompia määriä tätä tiettyä kasvia ja jätä muut kasvit vähemmälle. Varsinkin ensimmäisinä vuosina uusien asioiden äärellä voi olla vaikeaa keskittyä isoon säilöntään tähtäävään kasvimaahan.

Ensimmäisinä vuosina saattakin olla helpointa tehdä kokeellinen puutarha ja kasvatella vähän kaikkea. Tällöin kertyy hieman tuntumaa siitä mikä omassa puutarhassa menestyy ja voit löytää uusia suosikkejakin. Yhdessä siemenpussissa on valtava määrä siemeniä. Kokeilevassa puutarhassa ei tarvitse kylvää kaikkea kerralla. Saat pienestäkin määrästä siemeniä satoa kivasti suoraan puskasta popsittavaksi.

Kasvimaan multa ja koko

Kaivele puutarhaasi ja tutki minkälainen maa sinulla on. Jos satut olemaan onnekas on sinulla valmiiksi ilmava, humuspitoinen, lierorikas ja kompostimainen lähtötilanne. Suurimmalla osalle ei kuitenkaan näin ole.

Eniten tuskastuneita kotipuutarhureita on savimaiden äärellä. Savessa on paljon ravinteita, mutta sen muokkaaminen siihen tilaan, että kasvit saavat ne hyödynnettyä ja juurensa saveen upotettua vaatii useamman vuoden maanparannuksen. Itse suosin kohopenkkejä erityisesti savimailla, kallioisilla ja kivikkoisilla mailla.

Minkä mallisen ja tyylisen vihannesmaan päätätkin tehdä, mieti koko käytännölliseksi. Monta metriä leveä ja pitkä penkki on vaikea kitkeä ja hoitaa käsipelin. Käytännöllinen koko on useimmiten korkeintaan metrin levyinen ja parin metrin pituinen, silloin jaksat vielä kykkiä ja kiertää kasvulavoja. Muista myös käytävät. Kun käytävä on kottikärryn ja/tai ruohonleikkurin levyinen on siellä mukava kulkea myös työkalujen kanssa.

Kuinka paljon tarvitset pinta-alaa?

Vanhoissa kirjoissa puhutaan omatarvepuutarhojen kokona nelihenkiselle perheelle 1000-4000 neliön puutarhoja. Näissä toki on otettu mukaan laskelmiin myös monivuotisia pensaita, puita ja joissain karjaakin. En ehkä aloittaessa vielä miettisi kokoa niin vakavasti. Kasvuolosuhteet ovat kaikilla omanlaisensa, myöskin vuodet ovat erilaisia. Lempeä aloitus tulee muutamalla kasvulavalla. Itse suosittelen aloittamaan pienestä ja laajentamaan innon kasvaessa. Aarin eli 10x10m kokoisella pinta-alallakin pääsee pitkälle,

Alla on lyhyesti esitelty kolme tapaa vihannesmaan perustamiseen. Tapoja on varmasti yhtä monia kuin puutarhureitakin. Kannattaa ehdottomasti kokeilla kaikkia villeiltäkin tuntuvia ideoita. Voi olla, että juuri sinä keksit seuraavan puutarhatrendin.

No dig

Käytännössä tämä on hyvinkin vanha konsti kasvien kasvattamiseen, mutta sanana no dig on tullut tutuksi Charles Dowdingin myötä.

Hän tekee viljelyksensä suoraan nurmikolle. Pohjalle hän laittaa pahvia tai vastaavaa maatuvaa ainesta ja kasaa kompostia kunnon kerroksen päälle. Ideana on, että maaperän eliöitä ja mikrobeja ei häiritä maan kääntämisellä. Kun uuden no dig kohopenkin ja maan välissä on maatuvaa pahvia pysyy maayhteys hyvänä ja lierot pääsevät myös ylempiin kerroksiin töihin. Tällä hetkellä puutarhaharrastajien parissa on puhetta pahvin tarpeellisuudesta osana kokonaisuutta. Pahveissa saattaa olla homeenestoaineita ynms. aineita joiden vaikutusta ympäristöön ei ole vielä tutkittu. Pahvia voi toki ostaa myös raakarullana ja varmistua siinä käytetystä aineista jos haluaa edetä juuri samoin kuin Charles Dowding.

Itse koen kuitenkin pahvin/sanomalehden käytön turhana no dig pedin alla. Olen nyt muutaman vuoden kokeillut kasata no dig petejä pahvilla ja ilman. Käytännössä ohut kerros pahvia hajoaa muutamassa kuukaudessa jolloin siinä ei ole maasta kasvavia rikkakasveja estävää vaikutusta. Isompi kasa pahvia taas liettyy ja kuivuu sään vaihteluiden mukana ja selkeästi haittaa lierojen, sekä kosteuden etenemistä kohopenkkiin jolloin maayhteys ei pysy yhtä hyvänä. Rikkaruohoja olen saanut yhtä paljon kaikissa kokeiluissani. Oma toteamukseni on siis, että no dig ei eroa tavallisesta kasvimaasta muutoin kuin nimensä muksisesti perinteisen kaivamisen välttämisellä.

Tämä tapa toimii mainiosti lyhyeen nurmeen tehtynä, mutta jos maassa on voimakasjuurisia rikkoja, kuten nokkosta ja vuohenputkea, et välty kitkemiseltä. Melkeinpä edelleen suosisin pintamaan kääntämistä tällaisissa tilanteissa tai todella korkeaa kohopenkkiä. Maaperän kääntämättä jättäminen on hieno idea etenkin kuivilla maan kulumisesta kärsivillä alueilla. Sellaisissa kohteissa saadaan nopeastikin maaperä elpymään ja kasvukunto kohenemaan tällä tekniikalla.

no dig, kasvimaa, kukkapenkki
No dig ei toimi kovin rehevillä mailla, jossa on sinnikkäitä rikkoja kuten nokkonen ja vuohenputki. Ne pitää kitkeä ensin pois alta.

Lasagne gardening

Tässä on ideana kerrostaa kohopenkkeihin eri materiaaleja. Tämä on kätevä tapa hävittää haravointijätteet ja pienet risut osana kasvupenkkiä. Käytännössä tämä lasagne koostuu samoin kuin komposti. Laita vuorotellen ruskeaa (syksyn lehdet, pikkuoksat) ja vihreää (tuore ruohosilppu, kitkentäjäte) tuotetta niin saat lämpimän ja nopeasti maatuvan ravinteikkaan kompostin. Viimeisin kerros kannattaa olla valmista kompostia johon siemenet kylvetään.

Kohopenkit

Erityisesti kosteilla ja kylmillä alueilla maan muotoilu kohopenkkiin on hyvä. Käytännössä kohopenkki lämpiää nopeammin keväällä, pysyy pidempään lämpimänä syksyllä ja siinä ei seiso vesi. Tämä eroaa no digistä siinä mielessä, että maa käännetään kokonaan ennen kohopenkin muotoilua.

Vanhasta kasvimaasta uusi

Aina ei ole mahdollisuutta hankkia uutta kasvualustaa. Eikä se ole millään tavalla välttämätöntäkään. Kasvimaan voi perustaa myös vanhanaikaisesti kaivamalla ja kääntämällä maata lapion syvyydeltä ja lisäämällä joukkoon joka vuosi ympäristöstä löytyvää maatuvaa haravointijätettä sekä kompostia. Maata saa myös kuohkeutettua syväjuurisilla kasveilla kuten esimerkiksi auringonkukalla ja perunalla. Voit myös lisätä humuspitoisuutta ja ravinnetilaa kasvattamalla useamman vuoden viherlannoitusta, kuten apilaa alueella. Viherlannoituksen idea on kasvin kääntäminen maahan syksyllä. Kasvusto jätetään joukkoon ja käännetään myös maahan, jolloin ravinteet palautuvat kiertoon ja humuspitoisuus maassa lisääntyy.

Kasvimaa, lapiointi, kukkapenkki, vihannesmaa

Maanpintaan kannattaa lisätä tuoretta ruohosilppua ja ylipäätänsä pitää se katettuna aina, joko elävillä kasveilla tai maatuvalla katteella. Näin maanpinta ei kuivu ja kate auttaa maatuessaan lisäämään maan humusta ja tuomaan mikrobeille ja lieroille paremmat olosuhteet. Luonnossa ei ole paljasta maata, eikä se puutarhassakaan onnistu ilman suurta työtä. Helpointa on jäljitellä luonnon mallia puutarhanhoidossa, kuin yrittää väkisin pitää mullospintaa näkyvillä.

Valitsit sitten minkä tahansa tavan rakentaa kasvimaata, et valitettavasti välty kitkemiseltä ja harventamiselta, mutta kitkemisestäkin voi tulla kivaa kun osaat ajoittaa oikein kitkennän ajankohdan. Suurin osa rikkakasveista kannattaa kitkeä pienenä jo ensimmäisen lehden kokoisena.

Rivivälit kannattaa myös kattaa eli peitellä paksulla 10cm kerroksella katetta (olki, järviruoko, puuhake, lampaanvilla). Kate auttaa kosteuden pysymisen lisäksi myös estämällä hieman ilmasta tulevia rikkakasvien siemeniä itämästä. kun sinnikkäästi kitket ja katat rivivälejä on muutaman vuoden päästä rikkaruohotilanne jo huomattavan pieni.

kasvulava, hara, perunamaa
Perunalavasta pilkottava heilurihara on kätevä väline rikkaruohojen torjunnassa.

Kasvimaan lannoitus

Yksivuotiset vihannekset kasvavat nopeasti ja käyttävät kasvuunsa paljon ravinteita. Lannoituksen tarkoitus on varmistaa, että kasvilla on käytössään tarpeeksi ravinteita. Kalkkia lisätään maahan, jotta pH on kasveille sopiva ja ravinteet imeytyvät hyvin. Suomessa maaperä on lähtökohtaisesti hieman liian hapan ja sen vuoksi monesti suositellaan kalkitusta ensimmäisenä vuotena. Usein puhutaan varmuuden vuoksi kalkitsemisesta ja monessa ohjeessa neuvotaan kalkitsemaan puutarhaa joka kevät. Järkevintä on kuitenkin testata välillä happamuus ja kalkita tarpeen mukaan. Liika kalkitus voi myös vaikeuttaa kasvien ravinteiden ottoa. Saat testattua maan happamuuden helpoiten puutarhaan tarkoitetuilla pH testeillä. Useimmille kasveille pH 6-7 on sopiva.

Kun perustat kasvimaata suoraan olemassa olevaan puutarhamaahasi, voit hyötyä maa-analyysin teettämisestä, silloin saat käsityksen pinta-maan tilanteesta. Analyysimaa otetaan useasta eri kohdasta sekoitetusta pinta-mullasta. Lopputulos on siis keskiarvo tilanteestasi, luonnostaan alueella kuin alueella on vaihtelua ravinteiden suhteen. Tähän analyysiin perustuen voit laskea kalkitsemisen ja lannoittamisen tarvetta. Analyysi tulisi ottaa uusiksi, joka kevät, jotta saat käsityksen ravinnetilanteesta ja osaat räätälöidä sopivan lannoituksen. Tämä on se mitä isomman pinta-alan viljelijät käyttävät. Voit aivan hyvin teettää analyysin myös kotipuutarhurina omasta kompostista tai puutarhamaastasi. Muista kuitenkin, että mikään analyysikaan ei anna sataprosenttisen varmaa tulosta. Kotipuutarhurille suunnatut jokavuotiset analyysit ovat siis ihan kiva lisä pihan ravinnetilan hahmottamiseen, mutta ei kuitenkaan ole välttämätön juttu sadon saamiseksi.

Millä lannoitat

Kalkkia saa ostettua puutarhamyymälöistä, oikea annosteluohje lukee tuotteessa. Puuntuhka on suosittu kotikonsti pH luvun nostoon, mutta sen käytössä saa olla maltillinen. Puuntuhkaan kertyy jonkin verran raskasmetalleja ja se on huomattavasti emäksisempää kuin kalkki. Vihannesten lannoitukseen en sitä käyttäisi suoraan, koska vihannesten kasvu ja ravinteiden otto on hyvin tehokasta. Hitaammin kasvavien kasvien, kuten marjapensaiden juureen, nurmikolle ja kompostiin voi sitä maltillisesti lisätä. Kourallinen neliölle on hyvä vanha nyrkkisääntö.

Hevosen- ja kananlanta on ehkäpä helpoiten saatavilla olevia lantoja kotitarveviljelijöille. Ne ovat hyviä lannoitteita ja maanparannusaineita. Ravinteiden määrä lannassa vaihtelee riippuen kuivikkeesta ja ravinnosta. Mitään ehdottoman tarkkoja lukuja ei siitä voi antaa ilman analyysejä kyseisestä erästä. Eikä tarkat luvut olekaan omasta mielestäni se oleellisin asia kotitarveviljelijälle. Päähän siinä sekoaa, jos yrittää laskea ihanteellisen ravinnetilanteen joka kasville erikseen.

Se mitä on hyvä tietää, että lanta on kevyttä ja kuohkeaa maanparannusainetta. Molemmissa kanan-ja hevosenlannassa on lannoitusarvoltaan eniten fosforia ja kaliumia. Molemmat ovat tarpeellisia erityisesti vihanneksille. Fosfori kiihdyttää juurten ja siementen kasvatusta ja kalium auttaa kasvia ravinteiden otossa ja lämpötilansäätelyssä.

Jos saat käsiisi aitoa tavaraa suoraan heppatallilta, kannattaa tuote ensin kompostoida. Kompostoinnilla varmistat, että lanta ei ole liian ravinteikasta kasveille.

Liikalannoitus on lannan kanssa mahdollista jos käytetään jatkuvasti tuoretta lantaa tai kylvetään kasvit suoraan siihen. Tuore lanta voi myös olla niin vahvaa, että siemenet ei siinä idä, eikä kasvavien kasvien juuret kestä vahvaa lannoitusta.

Palamatonkin eli kompostoimaton lanta on hyvää kasvulavojen pohjakerroksiin tai lämpölavoihin, joissa se toimii varastolannoitteena. Juuret ottavat lannoitteen hyötykäyttöön kasvaessaan lannoitekerrokseen. Tällaista hidasliukoista lannoitetta käytettäessä, ei kasveja tarvitse kasvukaudella juurikaan lannoittaa.

Pintakerrokseen johon kylvät kasvit voit käyttää huoletta palanutta hevosenlantaa. Palanut eli kompostoitunut lanta on hyvä maanparannusaineena ja kasvualustana. Ravinteet eivät säily kauan jo kompostoituneessa lannassa. Useamman vuoden vanha lanta on siis hyvää kompostia ja humuslisää, mutta sillä ei ole varsinaista lannoitusarvoa.

Ostomulta on yleensä peruskalkittua ja lannoitettua ja sen mukana tulee tieto sen hetkisestä N-P-K (typpi-kalium-fosfori) suhteesta. Ne on ne oleellisimmat arvot mitkä kannattaa opetella. Valmismullassa harvoin on jo valmiiksi mukana hidasliukoista ravinnetta, siispä sinne joko lisätään esimerkiksi lantaa tai annetaan kasveille kasvuaikana nopealiukoisempia kastelulannoitteita.

Esimerkki kasvimaa kasvulavoissa

Kuvassa on suunnitelma kasvimaasta jossa käytetään lasagnetyyliin kasattuja kasvulavoja. Kasvulavat on täytetty lannalla, risuilla, puutarhajätteellä ja kompostoituneella lannalla. Päälikerroksessa on käytetty lampaanvillaa katteena.

kasvimaa, kasvusuunnitelma

Kasvimaa on perustettu olemassa olevan aidan viereen, jolloin saadaan myös köynnöskasveille tukea ja korkeutta hyödynnettyä.

  1. Koisokasvit esim. chilit, tomaatit, perunat
  2. Asteri-ja sikurikasvit esim. salaatit, latva-artisokka
  3. Herneet ja pavut
  4. kurkkukasvit, avomaankurkku, kasvihuonekurkku
  5. Savikkakasvit esim. mangoldi, punajuuri ja pinaatti
  6. maissi
  7. Sarjakukkaiset esim. porkkana, palsternakka, mukulaselleri
  8. kurpitsat

Monivuotiset vihannekset ja yrtit, kuten esimerkiksi köynnöspinaatti, valkosipuli, mansikat ja maa-artisokka istutetaan omiin erillisiin lavoihinsa. Mansikan paikkaa suositellaan myös vaihdettavaksi 6.vuoden välein.

kasvulava, lasagne puutarha, basilika, tuoksuherne

Kaikkiin lavoihin laitetaan pääkasvien joukkoon sipulia, lehtikaalia, tilliä ja kehäkukkaa. Nämä kasvit saattavat hämätä ja houkutella joitain lehtiä syöviä tuholaisia. Toimien eräänlaisina ötökkämagneetteina ja estäen tuhot varsinaisessa satokasvissa. Vihanneksia voi kasvattaa tiheämmässä kuin pussin kyljessä lukee. Tiheä kasvusto kumppanuus ja houkuttajakasvien kanssa estää omalta osaltaan maassa asuvia ötököitä. Näistä hieman lisää alempana tekstissä.

Vuoroviljely

Kasvulavojen sisältö on mietitty viljelykierron mukaan ryhmitellen erityyppiset kasvit omiin alueihinsa. Viljelykierron/vuoroviljelyn ideaa noudatetaan maanviljelyssä, mutta se on myös hyvä juttu kotipuutarhassa. Ideana on, että samaa kasvilajia ei kasvateta samassa mullassa peräkkäisinä vuosina. Tällöin kasveihin liittyvät tuholaiset ja taudit pysyvät myös loitolla.

Kasvit tuovat ja vievät maasta erilaisia ravinteita. Kiertävällä viljelyllä pystymme myös hyödyntämään tämän. Esimerkiksi hernekasvit varastoivat typpeä juurinystyihinsä ja seuraavana vuonna niiden kohdalle laitetaan esimerkiksi kurkkukasveja, jotka tarvitsevat typpeä.

viljelykierto voi olla 4, 6 tai vaikka kahdeksanvuotta kuten tässä kuvan esimerkissä. Oleellisinta on, että samaa kasvia ei kasvateta useampaa vuotta samalla paikalla.

Kumppanuuskasvit

(Tässä osiossa on käytetty faktojen lähteenä Leena ja Heikki Luodon kasvikumppanit kirjaa)

Kumppanuuskasveista on hyvin vähän tutkittua tietoa. Tietoa on kyllä paljon ja osittain ristiriitaistakin, se onko tieto tutkittua vai kokemusperäistä on eri juttu. Eikä kokemusperäinenkään ole välttämättä huono asia, mutta itse haluaisin kovin aina tietää tieteellisen selityksen ilmiöiden taustalta.

Se kuitenkin tiedetään varmaksi, että joitain tuholaisia voidaan harhauttaa toisilla kasveilla. Ötököillä on omia isäntäkasvejaan ja mieltymyksiään ja niitä voidaan jonkin verran harhauttaa ja hämätä reitillään. Esimerkiksi kiinankaalia kannattaa laittaa kaalien joukkoon syöttikasviksi. Tällöin kaalilla herkuttelevat ötökät keskittyvät kiinankaaliin ja jättävät muut kaalit rauhaan. Näitä niin sanoja pyydys/syöttikasveja tulee olla runsaasti eli yli 10% varsinaisen satokasvin joukossa. Tilli, sipuli ja kehäkukka ovat myös hyviä harhauttajia kaalien joukossa. Punaiset kaalit eivät houkuttele itseensä ylipäätänsä niin paljon ötököitä.

Porkkanan kanssa kannattaa laittaa samaan persiljaa ja sipulia. Herneen kanssa basilika ja tuoksuherne on hyviä yhdistelmiä. Yrtit kuten basilika, persilja ja tilli saattavat hämätä tuoksullaan joitain hyönteisiä.

Biologinen torjunta uutteilla

Öljypohjaiset yrtti-uutteet ovat kokeilun arvoisia kotitekoisia torjunta-aineita, joskin ei yhtä voimakkaita kuin teolliset. Yllämainitussa kirjassa mainitaan mm. uutettu basilika koisokirvoille ja kirpoille, nokkonen papukirvoille ja kirpoille, sitruunamelissa vihannespunkeille ja valkosipuli liljakukolle.

öljyuute tehdään käytännössä ruokaöljyyn laittamalla öljyn joukkoon pieneksi silputtua kasvia. Yleensä uuttuminen tapahtuu muutamassa viikossa. Tuoreissa kasvinosissa on myös vettä mukana ja tällainen tuoreista kasveista tehty uute sopii kertakäyttötuotteeksi. Vesi saattaa meinaan homehduttaa kasveja ja pilata koko satsin. Home ja härskiintynyt öljy tuskin kasveja haittaa, mutta kuivatuista kasveista tehty öljyuutos kestää hyvänä niin kauan kuin öljykin.

Kasvien annetaan uuttua öljyssä muutama viikko ja siivilöidään neste sumupulloon, josta se suihkutetaan kasveille varjoisaan aikaan päivästä. Käytännössä tämä tarkoittaa iltaa tai aamua. Paahteisella säällä kastelu ja sumuttelu voi vaurioittaa ja polttaa lehtiä.. Uutteiden lisäksi voit ennaltaehkäistä ötököitä suojaamalla kaalit, punajuuret ja pinaatit tiheällä verkolla. Nämä ovat yksiä yleisimpiä ötököiden vioituksia saavia kasveja.

Parhaiten huolehdit kasvien terveydestä pitämällä huolen ympäristöstä. Kun maan mikrovit, linnut ja ötökät voi hyvin ja kasvusto on monipuolinen on tilanne tuhoa aiheuttavien ötököidenkin kanssa maltillisempi.

Kuusi tärkeintä hoitotoimenpidettä vihannesmaalle

1.Kylvä oikeaan aikaan – Voit porrastaa satoa ja tehdä uusia kylvöjä kesän aikana esim.lehtikaalin, salaatin ja retiisin kanssa.

2. Kylvä sekaistutuksia – Kun laitat useampaa lajia sekaisin saat pinta-alan hyödynnettyä paremmin ja huolehdit luonnon monimuotoisuudesta omalta osaltasi. Parhaassa tapauksessa monilajinen kasvusto auttaa torjumaan lehtiä syöviä ötököitä.

3.Harvenna kasvustoa ja kitke rikkaruohot – Liian tiheä kylvös ei mahdu kasvamaan kunnolla, rikkaruohot syövät energiaa ja valoa viljelykasveilta. Liian harva kasvusto puolestaan mahdollistaa ötökät ja rikkaruohot.

4.Tarkkaile kasteluntarvetta Kuumana kesänä voit joutua kastelemaan aamuin ja illoin. Muista, ettet kastele kasveja kuumimpaan aikaan päivästä. Silloin kasvien lehdet voi palaa ja suuri osa kasteluvedestä haihtuu ennen kuin pääsee käyttöön.

5.Tarkkaile kasvustoa lannoitustilanne ja ötökät mielessä– Päivittäisen puutarhakierroksen avulla ehdit torjumaan ötökät ja korjaamaan ravinnetilanteen ajoissa. Muista tutkia myös lehtihangat ja lehtien aluset.

6. Korjaa sato oikeaan aikaan– Monet vihannekset ehtivät päästä liian isoiksi ennen poimintaa. Tällä tarkoitan sitä, että joidenkin vihannesten maku muuttuu karvaaksi jos ne ehtivät kukkimaan ja kurkut ja kurpitsat tulevat puiseviksi jos ne pääsevät isoiksi.

Koska voit kylvää

yleensä pussin ohjeissa lukee toukokuu tai kun maa on sula. Oikeaa aikaa on vaikea arvioida jos ei tiedä kasvien äärirajoja. Jokaisella kasvilla on optimi eli ihanteellinen lämpötila jolloin ne itää parhaiten. Sen lisäksi niillä on minimi ja maximi. Kasvit voi kylvää maanpinnan saavuttaessa minimilämpötilan. Näin saat pontevia ankaraan säähän tottuneita taimia ja mahdollisimman aikaisen lähdön siemenillesi. Maksimi lämpötilan saavuttaessaan kasvit eivät välttämättä kuole, mutta eivät myöskään kasva. Tämä voi tapahtua esimerkiksi tomaatille kesäkuumalla kasvihuoneessa.

Alla olevassa painikkeessa on linkki Runebergs Fröer sivustoon, joka myy ruotsalaisia luomusiemeniä. Heillä on kohtuullisen kattava taulukko itämislämpötiloista (ruotsiksi tosin).

Monilajinen kasvusto on lähempänä luonnontilaa ja säästää pinta-alaa. Amerikan alkuperäiskansojen perinteinen kasvikolminaisuus on maissi, papu ja kurpitsa. Maissi tarjoaa pavulle kiipeilypinnan ja kurpitsa saa typpeä pavulta ja tarjoaa varjoa mullanpintaan.

Kerro mielipiteesi