Kolme kaunista kesäkukkaa, jotka haluat talvettaa. Kasveja, jotka vain kasvavat kasvamistaan vuosi vuoden jälkeen. Välillä oikein sydän särkyy, kun katsoo puutarhamyymälässä myytävän näitä kasveja yksivuotisina kesäkukkina. Kuinka moni tietääkään, että niitä voi pitää vuosikausia.
Myönnetään toki, että ei se aina ole ihan niin helppoa miltä kuulostaa. Kasvit vie sisällä tilaa ja tarvitsevat tietynlaisia olosuhteita selvitäkseen seuraavaan vuoteen. Suurin osa talvetettavista myös lepää talvella ja näyttävät lehdettöminä roiskoina karuilta. Eikä se ole tietenkään kaikkien mieleen. Ei kuitenkaan lannistuta. Laita kasvit verhon taakse, tai johonkin mihin ei silmä näe ja odota kevään ihmettä. Lukaise eteenpäin vinkit kolmen kasvin talvettamiseen.
Nämä kun on hallussa, on samoja oppeja helppo soveltaa muihinkin kasveihin. Ei sitä tiedä, vaikka sinustakin tulee isona kasviharrastaja. Usein se vaatii vain yhden onnistumisen ja innostumisen. Pian löydätkin itsesi jo taimiviidakon keskeltä.
Kolme monivuotista kesäkukkaa
Nämä kohta mainitsemani kolme kaunista kesäkukkaa ovat tuttuja monen mummolan akkunalta. Kuten vaatteissa ja tyylissä, niin myös kasveissa kiertää muoti. Juuri nyt suosittuja ovat ne kasvit, joita me milleniaalit olemme ihannoineet mummolassa ja joita vanhempamme eivät ole kotonaan arvostaneet. Kaikki nämä kasvit ovat kuitenkin todella vanhoja tuttuja. Niitä on löytynyt ikkunoiltamme jo vuosisatojen ajan. Lajikkeita kehitetään jatkuvasti ja suosio toivottavasti jatkaa kasvuaan.
Pelargonia on paahteisen paikan ja laiskan kastelijan kasvi. Mummo ei siis välttämättä ollutkaan taitava kasvien hoitaja, vaan laiska. Järkyttävä, mutta myös huojentava uutinen. Koetko unohtavasi kasvien kastelun helposti? Ehkä tämä kasvi on myös se sinun kasvisi. Aurinkoa ja maltillisesti vettä, ja saat pitkä-ikäisen kaverin.
Luonnostaan pelargonia kasvaa Etelä-Afrikassa. Se kuuluu yksiin niistä huonekasveista, joita suomeen tuoteen herrasväen kasveiksi 1700-luvulla. Lajikkeita on olemassa yli 14 000 ja niitä kehitellään jatkuvasti lisää.
Verenpisara puolestaan on ahkeramman kastelijan ja varjoisan paikan kasvi. Juuri hyvä varjoisalle partsille. Sellaiselle, jota varjostaa puut tai muut talot. Helppohoitoinen, selviää kunhan ei pääse kuivumaan korpuksi. Voitkin istuttaa sen altakasteluruukkuun ja kastella noin kerran viikossa. Vesisäiliöstä se voi hörppiä tarvitsemansa määrän ihan itse. Helppo homma tämänkin hoito siis.
Verenpisara on esitelty herrasväelle 1800-luvulla. Se kasvaa luonnostaan Etelä-Amerikasa, Meksikossa, Tahitilla ja Uudessa-Seelannissa. Lajikkeita löytyy yli 3000, joku niistä on varmasti sinullekin sopiva.
Isokirjopeippi eli värinokkonen muistuttaa värikimarallaan 80-luvun värimaailmaa ja miksei tämänkin päivän. Samettisen pehmeät lehdet kutsuvat hoitajaa sumuttelemaan niitä. Tämä kasvi pitää valosta, muttei paahteesta. Tykkää kosteudesta, mutta ei halua olla likomärkä. Perushoidolla selviävä kasvi siis.
Isokirjopeippi eli värinokkonen on kotoisin Kaakkois-Aasiasta ja Malesiasta. Suomessa se sai suosiota ensimmäisen kerran 1800-luvulla. Ja levisi nopeasti myös rahvaan väen ikkunalaudoille. Lajikkeita on kehitetty yli 40.
Kaikki ovat komeita yksinään, mutta sopivat myös erilaisina yhdistelminä. Oikeastaan kaksi asiaa kannattaa miettiä istutuksia tehdessä. Estetiikka ja kasvuolosuhteet. Istuta auringossa ja varjossa viihtyvät kasvit eri asetelmiin ja mahdollisuutesi onnistua moninkertaistuvat. Kukkivien kukkien kanssa myös nyppiminen ja lannoittaminen ovat tärkeitä.
Lisää kasvien kastelusta ja hoidosta löydät täältä.
Kasvien sommittelusta taas saat lisää tietoa täältä.
Talvetus
Mitenkäs on sitten sen talvetuksen laita? Monivuotiset kasvit menevät lepotilaan talveksi. Tämä tarkoittaa sitä, että kasvi ei kukoista ja kuki ympäri vuoden, mutta säilyy hengissä talven yli. Kuulostaa melko samalta mitä ihmisillekin tapahtuu kaamoksessa, eikö?
Valon vähentyessä ja ilmojen viilentyessä verenpisara ja pelargonia saattaa pudottaa kaikki lehtensä. Tätä ei kannata säikähtää, se on ihan normaalia. Kannattaa kuitenkin olla ajankohdan kanssa tarkkana. Veltto ja roikkuva lehdetön verso marraskuisessa kelissä on yleensä paleltunut lopullisesti. Ota siis kasvit sisään reilusti ennen ennustettuja pakkasia.
Lämpötila ja valo
Pelargonia ja verenpisara viihtyvät parhaiten viileässä ja valoisassa paikassa. Ihanteellinen lämpötila on 5-10 °C . Jos sinulla ei ole kellaria, kokeile ikkunalautaa. Sellaista ikkunanpieltä, joka on viileä, muttei vetoisa eikä alla paahda patteri. Jo muutaman asteen huoneenlämpöä alhaisemmassa lämpötilassa oleskelu tekee ihmeitä. Itselläni talvehti muutaman vuoden viileässä olohuoneen nurkassa verenpisara ja pelargonia.
Eteläisimmässä Suomessa ylimpien kerrosten lasitetut parvekkeetkin ovat riittäneet monelle. Puutalot ovat perinteisesti olleet sopivan vilpoisia kasvien talvettamisella. Valitettavasti talojen suunittelijat miettivät ihan eri tason mukavuuksia, kuin kasveille sopivia ikkunalautoja. Siinäpä arkkitehdeille kehittämisen paikka. Mikä olisikaan hienompaa kuin miniviherhuone jokaisessa talossa.
Kastelu ja leikkaus
Lämpötilan lisäksi on tärkeää huomioida kastelu. Kun kasvi on lepotilassa ja viileässä, se ei tarvitse juurikaan vettä. Sumuttelu ja varovainen kastelu mullan pintaan riittää. Kastelua voi lisätä keväällä, kun on enemmän valoa ja kasvi alkaa puskemaan silmuja.
SIlmujen puhkeamishetki on myös aika, jolloin viimeistään kannattaa leikata pelargonia ja verenpisara. Leikkaamalla kasvit tuuheutuvat ja pysyvät runsaan näköisenä. Usein ne ehtivät tehdä pimeässä hentoja vaaleita vihreitä versoja. Tämäntyyppiset versot harvoin tukevoituvat, vaan jäävät roikkuviksi ja katkeileviksi. Kannattaakin leikata ihan reippaalla kädellä pois kasvista. Saat runsaammat versot tilalle. Samalla voit käyttää leikattuja oksia pistokkaiden tekemiseen. Siitä se hullutus alkaa. Ensin oli yksi kasvi ja pian muutama lisää.
Eikä unohdeta ihanaa värinokkostakaan ulos. Sen talvettaminen onnistuu myös viileässä ja valoisassa. Se kuitenkin ränsistyy talven aikana erilailla, kuin aiemmmin mainitut kasvit. Osa lehdistä ruskistuu ja tippuu, eikä tilalle yleensä tule uusia. Saat pian pitkän kaljun varren, jonka päässä on tupsu lehtiä.
Monet viskaavatkin syksyllä sen näköisen kasvin kompostiin. Joinain vuosina talvetus onnistuu kuitenkin yli odotusten. Haluatko takuulla tuuhean kasvin ensikesäksi? Leikkaa se palasiksi.
Ota pistokkaita jo syksyllä. Leikkaa latvaversot haarakohdista poikki, ota alimmat lehdet irti ja laita kosteaan multaan juurtumaan. Saat tuuheat alut näistä pistokkaista ja ensivuodelle monta alkua yhdestä kasvista. Latvominen tekee myös alkuperäisestä kasvistasi tuuheamman.
Kokeile rohkeasti
Nämä kolme kasvia, eivät toki ole ainoat monivuotiset kesäkukkamme, esimerkiksi myös mukulasta kasvatetut daaliat saa talvetettua ja keijunmekot viihtyvät viihtyvät viileässä ja valoisassa paikassa. Haluaisinkin rohkaista kaikkia kasvattamisesta kiinnostuneita, kokeilemaan mitä saat talvetettua. Kasvien kanssa touhutessa koskaan ei voi ennalta tietää varmaksi mikä onnistuu ja mikä ei. Se on osa kasviharrastauksen koukutusta ja viehätystä.
Pidä mielessä nämä asiat syksyn koittaessa ja palaa tekstiin tarvittaessa. Voit myös kysyä tarkentavia vinkkejä kommenttikentässä, s.postilla tai somessa. Vastaan mielelläni. Talvetusajan lähestyessä juttuun lisätään myös kuvia pistokkaiden ottamisesta.
Toivottavasti innostuit näistä vanhoista klassikkokasveista. Saat lukuisista lajikkeista lisää tietoa facebookin harrastajaryhmistä. Ryhmien lisäksi löydät lisää tietoa pelargonioiden leikkauksesta esimerkiksi täältä pelargoniataivaan yotubesta. Heiltä löytyy myös valtava valikoima eri lajikkeita, samoin Pukin Puutarha on erikoistunut pelargoneihin.
