Haluatko kloonata lempikasvisi? Se onnistuu helpommin, kuin ehkä arvaatkaan. Kasvit eivät pysty muuttamaan, niinpä kasvien on pakko selviytyä myös äärimmäisistä olosuhteista. Harva kasvi jättää lisääntymistä ja henkiinsäilymistä pelkkien siemenien varaan. Kasveille onkin muodostunut monia tapoja lisääntyä ja näitä tapoja myös me voimme hyödyntää oksia leikkaamalla ja taivuttamalla.
Lue alta vinkit kasvien kasvullisiin lisäystapoihin.
Kasvulliset lisäystavat
Ovat tapoja lisätä kasvia ilman siemeniä. Tämä on yleinen ja yllättävän helppo tapa lisätä kasveja. Suuri osa puutarhamyymälästä ostamistasi kasveista on lisätty näillä tekniikoilla. Tämä tekniikka eroaa täysin siemenlisäyksestä. Siemenestä lisätty kasvi voi olla hyvin samannäköinen kuin emokasvi, mutta se on kuitenkin aina yksilö kahdelta kasvilta perittyillä ominaisuuksilla.
Kasvullisesti lisätyt kasvit ovat taas emokasvin klooneja kaikkine ominaisuuksineen. Käytännössä kasvullisen lisäyksen tapoja on silmustus, pistokaslisäys, varttaminen, taivukaslisäys, mikropistokaslisäys ja solukkolisäys. Kotioloissa näistä onnistuu helposti silmustus, pistokaslisäys, taivukaslisäys ja varttaminen. Solukkolisäys ja mikropistokaslisäys vaatii jo pienen laboratorion. Tässä jutussa keskitytään niihin helpompiin tapoihin.
Miksi kokeilisit näitä tapoja?
Kasviharrastuksen alussa voi pistokaslisäys, taivukkaat ja varttamiset kuulostaa vaikealta. Jossain vaiheessa tulee kuitenkin useimmille kotipuutarhureillekin vaihe, jolloin haluaa lisätä haasteita. Eikä se itseasiassa olekaan niin vaikeaa, miltä vaikuttaa. Alla on kerrottu lisää siitä, miksi sinunkin kannattaa kokeilla omia pistokkaita.
Ilmaisia taimia
Se on helpompaa kuin kuvittelet. Kokeile ja huomaat pian, kuinka nopeasti saat uusia taimia istutettavaksi ja jaettavaksi. Voit helposti saada yhdestä kasvista kymmeniä uusia alkuja.
Saat kopioitua suosikkikasviasi
Onko sinulla jokin perintöaarre, tai harvinainen kasvi? Kokeile näitä tekniikoita ja saat kasvisi jatkuvuuden varmistettua. Moni katoamaisillaan oleva kasvi onkin saatu elvytettyä pistokkailla ja vartteilla.
Mielenkiintoiset mutaatiot säilyvät
Monet myynnissä olevat erikoiset kasvimuunnokset ovat mutaatioita. Näiden kasvien ominaisuudet ilmenevät käytännössä ainoastaan tietyissä yksilöissä. Hyvin harva mutaatio tuottaa siemeniä emokasvinsa ominaisuuksilla. Kasvullisesti monistamalla näitä uniikkeja yksilöitä saadaan jaettua myös puutarhaharrastajalle sopivia kasveja. Tälläisiä lajeja ovat esimerkiksi visakoivu, pesäkuusi ja käärmemänty. Tästä maaseudun tulevaisuuden jutusta löydät lisää tietoa kotimaisista mutaatioista . Metsäntutkimuslaitos kerää myös tietoa uusista mutaatioista. Ilmoita löytösi eteenpäin, jotta erikoismuodot saadaan säilytettyä.
Pistokaslisäys on helppoa
Pistokkaat ovat helppo ja halpa tapa lisätä kasveja. Tämä on hauskaa puuhaa myös lasten kanssa. Mikä sen mukavampaa kuin kasvattaa itse kasvi alusta saakka ja seurata kasvun ihmettä.
Pistokaslisäys on yleisin, nopein ja eniten kysymyksiä herättävä tapa lisätä kasveja. Päädyinkin kertomaan tästä hieman tarkemmin kuin muista lisäystavoista. Jutun lopusta löytyy kuitenkin lyhesti kerrottuna tietoa myös muista lisäystavoista.
Näin leikkaat kloonin kasvistasi
Käytä puhtaita työvalineitä ja valitse terve kasvi lisäykseen. Terävä työväline on tähän paras. Puukon käyttöä tulee kuitenkin harjoitella. Jos olet vasta ensimmäisiä kokeiluja tekemässä, käyttäisin suosiolla teräviä puutarhasaksia. Leikkaa vain nuorehkoista elinvoimaisen näköisistä oksista ja terveistä kasveista. Puhdista veitsi tai sakset kasvien välillä. Likaisilla työvälineillä siirrät helposti tauteja kasvista toiseen.
Valitse oksaton kohta terveestä emokasvista. Vuodenajasta ja kasvista hieman riippuen otetaan pistokkaaksi joko oksan keskiosat tai kärkiosat. Leikkaa noin 10-15 cm pätkiä.
Ennen kasvualustaan tökkimistä kannattaa tarkistaa, että pinta on leikattu juuri silmun alapuolelta. Tähän kohtaan muodostuu kallussolukkoa ja juuria tuottavia hormoneita eniten. Juuria muodostuu myös kaikkien mullan alle jäävien silmujen kohdalle, voimakkainta juurien muodostus on kuitenkin alimmissa silmuissa.
Voit pyöräyttää oksia myös juurrutushormonissa, ennen kasvualustaan laittoa. Juurrutushormonia saa ostaa valmiina tuotteena tai voit tehdä oman pajun oksista. Pilko pajun lehdettömiä oksia kuumaan veteen. Anna liota viikon verran ja siivilöi. Tämän jälkeen voit käyttää oksan tyvet vedessä tai kastella pistokkaita pajuvedellä. Paju itsessään sisältää aineita, jotka saavat juuret kasvamaan nopeammin.
Juurtuminen
Kasvualustaksi sopii vähäravinteinen ilmava ja kosteutta pitävä kasvualusta. Tähän tarkoitukseen sopii oma kompostisekoitus tai kaupan kylvömullat. Ilmavuutta kasvualustaan saa lisäämällä soraa tai perliittiä. Edesautat joidenkin pistokkaiden juurtumista lisäämällä pistokkaiden päälle muovin ja alle lämpöä esimerkiksi lämpömaton avulla. Pohjalta tuleva lämpö nopeuttaa juurten ilmestymistä. Muovi pitää pistokkaita kosteana ja varjossa verson alut eivät nuudu. Huomioi kuitenkin, että kuivassa viihtyvät kasvit eivät pidä sumutuksesta tai pussista.
Hyvissä olosuhteissa juurtuminen tapahtuu yleensä noin 2-3 viikossa. Voit testata juurtumista varovasti tukistamalla kasvia, jos tunnet pientä vastusta on kasvi tekemässä jo juuria. Kasvin voi siirtää varsinaiselle paikallensa kun se on kunnolla juurtunut. Puiden ja pensaiden kohdalla voit odottaa tikkusi haarovan ja tekeän uusia lehtiä seuraavana vuonna. Ohuempivartisten kasvien, kuten esimerkiksi pelargonioiden tai verenpisaroiden kanssa menee juurtumiseen huomattavasti lyhyempi aika. Saatatkin päästä jo syyskesästä nauttimaan keväällä otettujen pistokkaiden kukkaloistoa.
Milloin pistokkaita otetaan?
Talvipistokas
Talvipistokkaita otetaan lähinnä pensaista ja puista. Puutunut talviverso on kova, huonosti taipuva edellisvuoden verso. Pistokas leikataan lepotilassa marras- helmikuussa. Pistokasmateriaaliksi otetaan yleensä verson keskiosia.
Pistokkaat säilytetään viileässä esimerkiksi lumen alla tai jääkaapissa sahanpurussa kevääseen. Keväällä pistokas voidaan laittaa ruukkuihin tai suoraan maahan juurtumaan.
Valitse pistokasmateriaaliksi suoria lyijykynän paksuisia oksia. Parhaita osia ovat oksattomat oksat. Luonnostaan haarakkaasta pensaasta kannattaa haarat leikata pois. Jäljelle jäävät suorat oksat leikataan noin 3-5 silmun ja 15 senttimetrin pituisiin pätkiin.
Pätkän yläosa leikataan viistoon juuri silmun yläpuolelta. Alaosa leikataan suoraan juuri silmun alapuolelta. Viistoilla ja suorilla leikkuupinnoilla on käytännön tarkoitus. Oksa juurtuu vain oikeinpäin maahan laitettuna. Suorasta tikusta on vaikea erottaa kumpi pää on maahan menevä osa. Leikkaamalla edellä kuvatulla tavalla tiedät aina, että viisto pää tulee ylös ja tasainen pää kohti multaa.
Hyviä kokeiluja talvipistokkaiksi ovat esimerkiksi pajut, herukat, aroniat, lepät, ruusut, omenapuut ja lumimarjat.
Kesäpistokas
Puutumattoman pistokkaan ottamisen periaate on melkolailla sama kuin puutuneen. Erona on oikeastaan pistokkaiden ottoajankohta ja säilytys. Kukinta estää juurtumista edistävien hormonien muodostusta, joten pistokas otetaan ennen tai jälkeen kukinnan. Kesäversoista otetaan yleensä latvapistokkaita, niissä on eniten kasvuhormoneita ja ne takaavat onnistuneen juurtumisen.
Puutumaton pistokas on hyvä kerätä aamupäivästä ja leikata suoraan vesiastiaan. Vesiastiassa versot kestävät hyvin nuutumatta hetken aikaa. Tavoitteena on kuitenkin saada ne mahdollisimman pian kasvualustaan. Leikkaa oksat sopivaan mittaan. Poista mullan alle jäävät lehdet, ja leikkaa ylimpiä lehtiä vähän pienemmiksi. Näin vähennät kasvin haihduttavaa pinta-alaa ja saat sen pysymään paremmin nestejännityksessä. Voit laittaa pistokkaat kasvualustaan tai veteen. Huonekasvien pistokkaat otetaan yleensä nimenomaan puutumattoman oksan latvaversoista.
Hyviä esimerkkejä puutumattomista kesäpistokkaista ovat angervot, pähkinäpensaat, suikeroalpit, seppelvarvut, happomarjat, marjakuuset ja viiniköynnökset
Tässä video pelargonitaivaan pelargonian lisäyksestä. Samat ohjeet toimivat myös lehdessä oleviin puihin, pensaisiin ja perennoihin. Toki kaikilla kasveilla on myös omat niksinsä ja juttunsa, esimerkiksi videossa esitelty pelargoni ei pidä kosteasta ilmasta. Sille ei siksi laiteta muovipussia päälle. Ruusujen kanssa taas muovipussi ja kostea ilma on hyväksi. Tärkeintä juurrutuksen kanssa onkin löytää oikea tasapaino kosteuden suhteen. Mätäneminen tapahtuu helpommin kuin kuivuminen. Materiaalin kanssa ei myöskään kannata nuukailla. Kaikki pistokkaat ei onnistu ja siihen kannattaa varautua ottamalla oksanpätkiä tuplaten enemmän kuin kuvittelit. Parhaassa tapauksessa sinulla on kohta kasveja enemmän kuin mitä tarvitset. Siinä vaiheessa voi jo miettiä kasvien viemistä tuliaiseksi tai kasvienvaihtopäivillä käymistä.
Varttaminen ja silmustus
Voit käyttää ottamiasi pistokkaita myös varttamiseen. Varttamisessa kaksi samansukuista kasvia liitetään yhteen oksanpalasesta. Silmustuksessa taas lisätään toisesta kasvista silmu toiseen. Molemmissa tavoissa on lopputuloksena kasvi, jossa on kahta eri kasvia samassa. Tyypillisimpiä tällä tavoin kasvatettuja kasveja ovat perheomenapuut ja jaloruusut. Jaloruusujen kohdalla puhutaan joskus myös ympistä tai vartteesta. Tällä tarkoitetaan kohtaa, jossa on vartetut oksat yhteenliitettynä.
Mitä vaan kasveja ei voi kuitenkaan yhdistää, niiden täytyy kuulua samaan lahkoon tai sukuun. Läheistä sukua olevat kasvit ovat kuitenkin varmempia. Rosaceae (ruusukasvit) lahkoon esimerkiksi kuuluu monia tuttuja kasvisukuja kuten omenapuut, aroniat ja pihlajat. Aroniasta ja pihlajasta onkin tehty onnistuneita risteytyksiä, sekä vartteita. Omenapuun ja pihlajan yhteenvarttaminen taas onkin vaikeampaa, vaikka ne myös samaan lahkoon kuuluvat. Helpolla pääset kokeiluissasi, jos aloitat saman kasvin vartteista. Omenapuuhun on esimerkiksi kiva lisätä eri lajikkeita ja tehdä itselleen oma perheomenapuu.
Taivukas ja juuripistokas
Taivukas on kasvavasta kasvista maanpintaan taivutettu ja osittain maan alle haudattu verson pätkä. Tähän soveltuu hyvin kasvit, joilla on lamoavat tai muuten hyvin taipuisat versot. Hyviä kasveja kokeilujen aloitukseen ovat muun muassa herukat, alppiruusut, happomarjat, kärhöt, vatukat ja heidet.
Maanpintaan taivutettavasta kohdasta otetaan pois lehdet ja sen päälle lisätään ohut kerros maata, sekä paino. Painon avulla estetään oksaa liikkumasta. Voit tehostaa kalluksen ja juurten muodostumista vaurioittamalla kevyesti oksan maahantulevaa osaa puhtaalla veitsellä. Pieni kuoren raapaisu silmun kohdalta saa aikaiseksi juurihormonien eritystä.
Voit ottaa pistokkaita myös juurtenpalasista. Tämä on kätevä tapa lisätä joitain perennoja. Syysvuokot ja syysleimut ovat kokeilun arvoisia. Juurista leikataan 5 cm mittaisia pätkiä, jotka ripotellaan kyljelleen kasvualustan pintaan. Päälle laitetaan ohut kerros kasvualustaa, soraa tai vermikuliittia. Saat vaakaan asetelluista juurenpätkistä monta vartta yhden pystyyn asetellun oksapistokkaan sijaan.
Vielä lisäksi…
Suosittelen aloittamaan kokeilut viherkasvien lisäämisellä pistokkaista. Se on nopein ja kenties palkitsevin tapa päästä innostumaan kasvienlisäyksen maailmaan. Huomaat pian innostuessasi, että lisäystapoja on vieläkin enemmän kuin tässä jutussa mainitsin. Voit myös jakaa perennoja juurakoista ja ottaa lehtipistokkaita viherkasveista. Tietoa kunkin kasvin sopivasta jakamistavasta voit kysellä esimerkiksi minulta tai hakea netin syövereistä. Kaikkea kannattaa kuitenkin myös itse kokeilla. Ken tietää jos juuri sinä omilla kokeiluillasi kehität kokonaan uuden yhdistelmän. Rohkeasti vaan kokeilemaan.
Ajatus aiheesta “Haluatko kloonata lempikasvisi?”